Erittäin suositeltavassa kirjassaan Not Buying It Judith Levine erittelee varsin tarkkanäköisesti ja selkeäsanaisesti omia epämukavuuden tunteitaan vuoden mittaisen ostolakkonsa aikana. Eräs tällainen epämukavuuden tunne seuraa siitä, ettei voi tiettyjä tuotteita ostamalla ja tiettyihin vaatteisiin pukeutumalla tuoda esiin omaa näkemystään itsestään. Pukeutumisessa ja tyylissä on kyse paitsi lämpimänä pysymisestä, myös siitä että haluamme liittää itsemme tiettyihin ryhmiin ja yhtä paljon erottua tietyistä muista. Jos emme syystä tai toisesta voi päivittää ulkonäköämme oman ryhmämme tyylin muuttuessa, on olemassa vaara että "omat" ihmisemme eivät enää tunnista meitä, emmekä ehkä koe enää kuuluvamme ryhmään.
Itse tykkäisin erittäin mielelläni että ulkonäköni ja vaatteeni liitäisivät ihmisten mielikuviin minusta joitakin ekologisuuteen ja tiettyihin ideologioihin liittyviä asioita. Oma mielikuvani siitä, millaiselta näyttää se ihminen joka haluan olla muuttuu nopeammin kuin haluan käydä vaatekaupassa. Eli ei turhan nopeasti, mutta riittävän nopeasti kuitenkin, jotta olen aina auttamattomasti jäljessä omasta kehityksestäni, enkä ehkä näytä ihan oikealta.
Haluaisin mielelläni ratkaista tämän vahvasti kuluttamiseen liittyvän ongelman. Jos haluan viestiä ulospäin vaikkapa kulutuskriittisyyttä, niin pitäisikö minun ehkä aloittaa ostamalla jonkinlainen kulutuskriittisyyttä henkivä asu? Ja millainen se olisi? Pulmaan vastausta odotellessani käytän vanhoja, ei erityisesti mitään viestiviä vaatteitani, ja yritän muuttaa omaa suhtautumistani aina samojen vaatteiden käyttämiseen. Sen sijaan että ajattelisin että "Apua en voi mennä sinne ja sinne viidettä kertaa putkeen näissä samoissa vaatteissa!" olen kiusallani ruvennut ajattelemaan että "Kyllä mä olen tehokas tyyppi kun olen hankkinut kerralla niin mahtavat vaatteet että jo viidettä kertaa putkeen menen sinne ja sinne näissä samoissa! Kenkiä myöten!"
PS. Pesin ikkunat ja tulos oli ehdottomasti vaivan arvoinen! Puhtaiden ikkunoiden tarjoama välitön tyydytys on niin herkullinen ja palkitseva että olen iloinen tekemästäni työstä vaikka ikkunat lähtisivätkin vaihtoon heti ensimmäisinä, kun julkisivuremontti vapun jälkeen käynnistyy. Paras vaihe ikkunanpesussa on se, kun olohuoneen kahdesta ikkunasta toinen on pesty, ja voi selvästi nähdä mullistavan eron puhtaan ja likaisen lasin välillä sekä onnitella itseään merkittävästä reippaudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti